Vaikka toisin vähän epäiltiin valeraskauksien perusteella, ei Inkistä tullut flegua hakutreeneissä!

Valeraskauksien aikaanhan Inki on ollut vähän haluton tekemään mitään, pesän rakentaminen on ollut tärkeintä. Pesää se toki on nytkin kyhännyt, eikä lenkkeily oikein maita, mutta hakutreeneissä siitä on kehkeytynyt salama, jolta haukku irtoaa kuin vettä vaan, eikä ohjaaja ole mitään verrattuna maalimiehiin!

Lelupalkka on laitettu Inkin omasta tahdosta jäihin, nyt sitä ei kiinnosta kuin ruoka! Lelulla leikitään sitten treenien lopuksi, jos neitiä/rouvaa kiinnostaa. Katkonaisen haukun ongelma on siis ainakin tältä erää ohi, Inki haukkuu hyvin tomerasti aina siihen asti kuin ohjaaja ehtii perille, eikä korvaansa lotkautakaan ohjaajan ryminälle. Myös vauhtia on tullut lisää myös pistolle lähtöön. Lisäksi Inki on sitä mieltä, että neljä maalimiestä (ja siis kuutisen pistoa about) on aivan liian vähän!

Että semmonen treenitykki meidän mamma. Mä luulin aina, että se on ahne, mutta nyt se on sitten ahne potenssiin sata :)

Tältä syksyltä ovat nyt treenit ohi, koska ensi viikonlopun jälkeen Inki lähtee mammalomailemaan. Pitkää 10 viikkoista eroa toivottavasti lieventää pari Joensuun reissua, jotka meinataan tehdä sitten syksymmällä :) Ja tietysti se, että tiedän Inkin olevan parhaassa mahdollisessa paikassa ja hoidossa.